Henkilökohtaisen avustajan voi saada vaikeavammainen henkilö, jonka avun tarve johtuu pitkäaikaisesta tai etenevästä vammasta tai sairaudesta. Vaikeavammaisuus määritellään jokaisen palvelun kohdalla erikseen, eikä diagnoosilla määritetä henkilökohtaisen avun edellyttämää vaikeavammaisuutta. Henkilökohtaisen avun käyttäjä voi siten olla esimerkiksi lievästi kehitysvammainen ja täyttää silti avun saamisen edellytykset.
Henkilökohtaisen avun myöntämiselle ei ole ala- eikä yläikärajaa ja siten myös ikääntyneillä on oikeus henkilökohtaiseen apuun, kun vammaisuus on erotettavissa normaaliksi katsottavasta ikääntymisestä. Henkilökohtaisen avun järjestäminen kuitenkin edellyttää, että avun tarvitsijalla on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa. Jos avustamisen tarve perustuu pääosin hoivaan, hoitoon ja valvontaan, tulisi siihen vastata muulla tavoin kuin henkilökohtaisella avulla.